Hartusvuori-Pukinvuori

Pukin- eli Linnavuori sekä Hartusvuori: taistelukenttä 1000 vuotta sitten?

Miksi Jämsänseudulla sijaitsee peräti kolme linnavuorta, Kuhmoisten Linnavuori, Jämsän Pukinvuori ja Jämsänkosken Linnasenvuori?

Maamme ja siten myös Jämsän rautakauden oloista puhuttaessa käytetään käsitettä kiinteä asutus. Tällä tarkoitetaan nimenomaan sellaista asutusta, jonka tuntomerkkejä ovat yleensä runsaasti esineistöä sisältävät haudat ja kalmistot, kuten Jämsänjoen varrella Hiidenmäki, Puttola ja Pälämäki. Näiden katsotaan merkitsevät vakiintunutta maatalousyhteisöä, jonka tilkkuviljelykset ja laidunmaat olivat kiinteytyneet aloilleen. Kuitenkin kaskeaminen, metsästys, kalastus ja keräilytalous tuottivat runsaan lisän jokapäiväiseen ravinnon tarpeeseen sekä turkikset myyntituloja.

Vielä muutama sananen Jämsän nimen mahdollisesta merkityksestä. Alueella on asunut aikanaan myös saamelaisia. Tänäkin päivänä Utsjoella Tenon ja Utsjoen yhtymäkohdan läheisyydessä sijaitsee muinaismuisto, jossa on noin sata vanhaa saamelaishautaa eli kalmisto. Paikan nimi on Jameziid. Jämsässä on poikkeuksellisen paljon kalmistoja, joten Jämsänjokea olisi voitu nimittää Kalmistojen joeksi. Lisäksi jokisuussa on Kalmoniemi.

Linnavuori on arkeologinen termi, joka tarkoittaa korkean ja/tai jyrkkärinteisen mäen tai harjun päälle rakennettua muinaista puolustusvarustusta. Usein miten linnavuorten käyttö on ajoitettu rautakauden loppuaikaan eli viikinki- ja ristiretkiaikoihin, noin 1000-luvun molemmin puolin aina 1200-luvulle.  Tuolloin kahden nousevan valtiomahdin, Ruotsin (hämäläiset) ja Novgorodin (karjalaiset), ja kahden kirkkokunnan kilpailu ulottui Suomeen.

Puolustautumistarve oli ilmeinen ja todennäköisesti näiden heimojen välinen raja, hämäläiset länsipuolella ja karjalaiset itärannalla, kulki Jämsänjokea pitkin ennen Pähkinäsaaren rauhaa vuodelta 1323. Jokireittiä myöten pääsi pitkälle eteenpäin ja se oli hyvä lohijoki. Turkikset olivat myös kysyttyä kauppatavaraa tuohonkin aikaan eteläistä Eurooppaa myöten.

Mutta mennäänpä tarinaan

Hartusvuoren rinteellä seisoo vartiomies katse luotuna Jämsänjoelle päin, ja näkee Pitkävuorelta ja Matkusvuorelta nousevan tulitiedotusketjun, päijätään eli varoitetaan Päijänteen itärannan puolelta saapuvasta vaarasta.  Virmanpyhällä kellohonkien välissä oleviin puukelloihin isketään kepeillä. Ääni kaikuu jokea pitkin yläjuoksulle. Ajat ovat rauhattomat.

Pieni miessissijoukko seuraa maitse jokea pitkin nousevaa vainolaista rannan piilossa antaen välillä tuliset terveiset nuolien ja keihäiden muodossa saapuvien niskaan viivyttäen näin tulijoita. Tällä välin pienien kylien ja talojen väki, naiset, lapset ja vanhukset, ovat keränneet vähäisen helposti kannettavan irtaimen omaisuuden ja karjan. Suuntana on metsän piilopirtit ja lähialueen rotkot eli rotit; Synninlukko kutsuu. Mieskuntoinen porukka vetäytyy Pukinvuorelle mäkilinnaan ja sen yläpuolella olevalle Hartusvuorelle. Joen suuntaan jäänyt sissiporukka tekee edelleen lyhyitä, mutta tehokkaita vastaiskuja sitoen ja harventaen vihollisen voimia.

Pukinvuorelle johtaa polku. Se on kuitenkin älykkäästi raivattu niin, että nousijan oikea kylki on lakea kohti. Näin hyökkääjä joutuu noustessaan polkua pitkin suojaamaan itseään kilvellä oikealla käden puolelta miekan ollessa huonommassa vasemmassa kädessä. Onpa hieno puolustusjärjestelmä! Vainolainen saa vastaansa sankan ryöpyn nuolia, keihäitä ja heittokiviä. Nyrkinkokoinen kivi on mahtanut tuntua ”mukavalta” kopsahtaessaan ryntäävän kalloon. Vielä lasketaan kiehuvaa vettä ja tervaa vihollisen niskaan. Kylläpä karaisee! Joitain selviytyneitä sotivia lähestyy kapeaa, ahdasta solamaista sisääntulotietä kohti porttia, eivät kuitenkaan pysty käyttämään omia aseitaan tehokkaasti hankalassa maastossa. Hyökkääjien tielle on asetettu hidasteeksi teräväksi teroitettuja maahan iskettyjä männyn ranteen vahvuisia runkoja. Nyt ei passaa kompuroida. Joku saavuttaa vallin ja portin reunan, mutta lyödään verissä päin takaisin. Lopulta vainolainen alkaa menettää kiinnostuksen miesvahvuus harvenneena Pukinvuoren valloittamiseen ja pakenee pää kolmantena jalkana takaisin pitkille veneilleen puolustajien antaessa parhaansa mukaan vauhtia kotimatkaan. Pysykääkin poissa, täältä pesee!

Mitäpä jos Pukinvuori olisi kuitenkin vallattu. Silloin puolustaja olisi vetäytynyt muutaman kilometrin päässä yläjuoksulla olevalle valmiiksi varustetulle Jämsänkosken Linnasenvuorelle, kaukolinnalle. Se on kuitenkin sitten oma tarinansa.

Pukinvuori sijaitsee aivan ydinkeskustan tuntumassa lähellä citymarkettia, Vallipolun päässä. Jyrkkärinteinen vuori on laajojen Ohas- ja Hartusvuoren muodostaman vuorialueen eteläpuolella oleva rapakivipaljastuma. Mitään silmin havaittavaa muuria ei löydy, mutta koillisessa kallion reunalla on kiveystä, joka saattaa olla kivivallituksen pohjaa. Tärkeä lähdekin löytyy. Aluetta on haravoitu muutamaan otteeseen ja löydetty pronssinen miekan kahvan nuppi eli ponsi, kaksi ruostunutta raudanpalaa sekä reiällinen kuparikattilan pala. Sen ajoitus on noin 900-luku.

Lisäksi aivan vuoren laelta on otettu talteen kolme rautapadan kappaletta. Perimätiedon mukaan Pukinvuorta on käytetty linnavuoren lisäksi muinaisena käräjäpaikkana.

Ota siis hieman evästä mukaan, ota lakki päästä, tee tulet ja istahda alas. Niin täällä on tehty jo ammoisista ajoista saakka.

Tarinan takana eräopas Ilkka Talvi