Synninlukko

Synninlukko – syntiä vai syntymää

Eittämättä Synninlukko on jämsäläisistä rotkovajoamista eli paikallisella murteella sanottuna roteista kaikkein tunnetuin. Se on syntynyt noin 1800 miljoonaa vuotta sitten luode-kaakko suuntaisena murroslaaksona, kun vulkaaniset voimat vielä jylläsivät Suomen kamaralla. Lopullisen silauksen rotkon muodolle antoi yli 100 000 vuotta kestänyt Weichsel-jäätiköityminen, jonka lämpimämmät ja kylmemmät jaksot rapauttivat ja kuljettivat irtomaan pois. Synninlukko on Jämsänjokilaakson ensimmäinen vuonna 1965 perustettu luonnonsuojelualue.

Synninlukkoon sisään astuessa kostea pienilmasto henkäilee vastaa. Rehevän, lehtomaisen rotkolaakson etenkin oikeanpuoleinen kuusten korkuinen jyrkkä kallioseinämä salpaa hengen. Kallion hyllyillä viihtyy keväällä pesivä viisas musta korppi. Huuhkajankin tekisi mieli samoille pesimäpaikoille, mutta sopu ei taida antaa sijaa.

Yöpakkaset olivat jäädyttäneet kallion seinämällä valuvan veden osin jääksi. Rotkoon kannattaakin tulla myös talvisaikaan lumikengät jalassa. Polut kiemurtelevat maassa etsien helpompaa väylää saniaisten, kuusten juurten, kaatuneiden runkojen ja kivilohkareiden lomassa. Kulku on paikoin työlästä, mutta palkitsevaa. Täytyykin ihmetellä, miten heikko ihminen on entisaikoina pärjännyt lapsineen ja karjoineen rotkossa etsiessään sieltä turvaa vainolaiselta. Näin lienee tapahtunut ainakin Suuren Pohjansodan aikoina, Isonvihan vallitessa poloisessa Suomen maassa. Nimi Synninlukko viittaakin alkuosaltaan, ei suinkaan syntiin, vaan uuden (lapsen) syntymään, ja jälkimmäinen osa umpinaiseen rotkoon Hämeen murteella. Kerrotaan myös lakia pakosalla olleiden rosvojen piileskelleen rotin uumenissa.

Rinnettä kuvatessani huomaan ensi kertaa kalliossa kasvot. Hätkähdän, onko täälläkin palvottu salaa Ukkoa? Tosin myönnän, että mielikuvitukseni on luova.

Eteenpäin jatkaessa vastaan tulee lähde. Tästä ovat turvapaikan hakijat karjoineen saaneet raikasta juotavaa. Sen kerrotaan olevan syvä ja ulottuvan maan alla aina Jämsänjokeen saakka. Myös tähän lähteeseen on kertomusten mukaan uponnut mullikka ja tullut aikojan saatossa esiin Jämsänjoen alajuoksulla. Lähde ei jäädy kuin kovilla pakkasilla pinnasta.

Rotkon perältä nousee polku ylös. Se seurailee rotkon reunaa ja ainakin minun pitää ottaa puun rungosta kiinni, kun kurkistan alas. Huikea näky, vatsanpohjassa tuntuu. Eikö tätä tunnetta kutsuta myös elämykseksi.

Tarinan takana eräopas Ilkka Talvi